Se 11 kuukautta menee joskus siivillä, siemennyshetkestä varsan syntymään. Toisinaan varsaa on odotettu jo talvella, mutta nyt tämä viime vuosi meni kuin hujauksessa. Beyoncee teki pirteän tammavarsan hieman yliajalla, mutta Sabiinan varsomisajankohta osui miltei päivälleen lasketulle ajalle.

Viileä kevät yleensä myöhästyttää varsomista, sillä emät odottavat otollisempaa hetkeä synnytyksen käynnistämiselle.

Sabiinan varsomista sain seurata vierestä ja kun vahatipat ilmestyivät utareisiin, sai tamma jäädä karsinaan päiväksi. Päiväsaikaan tuo ei kylläkään sitten varsonut, vaan seuraavan vuorokauden puolella yöaikaan.

Ensimmäiset merkit varsomisen lähestymisessä on havaittavissa jo n. viikkoa ennen, jolloin hännän tyven lihakset löystyvät ja siitä jonkin ajan kuluttua ulkosynnyttimet turpoavat. On myös olemassa mittareita esim. maidosta tehtävä kalsiumkonsentraatiota mittaava laite, samoin erilaisia vöitä, jotka mittaavat hikoilua ja aikaa minkä verran tamma makaa kyljellään.

Ensimmäisenä tammalta tulee vedet ulos, siitä alkaen varsan pitäisi olla jo ulkona puolen tunnin kuluessa. Ulos työntyvä limapussi, amnioni, on valkea, suhteellisen kiinteäkalvoinen, jossa erottuvat varsan ollessa oikeassa asennossa sen toinen etujalka. Toinen etujalka on hieman taempana ja pää on näiden välissä.

Poltot ovat suhteellisen rajut ja varsa tulee yleensä ilman avustusta noin parin, kolmen ponnistusvaiheen aikana osittain ulos, niin että sen pään kalvot voi jo rikkoa auki ja putsata sieraimet limasta. Takajalat voivat olla vielä synnytyskanavassa ja tärkeää olisi, että tammaa ei häiritä ja se makaisi paikoillaan, koska napanuoran välityksellä verta siirtyy vielä toista litraa varsalle. Napanuoraa ei mennä katkaisemaan, sillä se normaalisti katkeaa itsekseen, kun tamma liikahtaa. Sen jälkeen voi tynkään dipata 2 % jodispriitä.

Aikansa huilattuaan emä tavallisesti sitten kiirehtii ylös nuolemaan uuden tulokkaan kuivaksi  ja tekemään tuttavuutta. Toiset pistävät suuhunsa myös kalvoja, joissa varsa on ollut. Jos satun olemaan paikalla, niin kuivalla pyyhkeellä olen kuivannut varsan ja samalla tutustuttanut ihmisen hajuun.

Tässä vaiheessa sitten kun molemmat ovat hengissä ja ehjinä, on aika siivoilla puhtaita pehkuja karsinaan ja katsoa, että tammalta jälkeiset ovat joko hyvässä vaiheessa tulossa ulos tai jopa tulleet ulos. Jälkeisten irrotessa on hyvä tarkistaa että kaikki ovat tulleet ulos ja istukka on normaalin näköinen. Punninnut en ole koskaan, vaikka niin suositellaankin, koska liian painavat jälkeiset viittaavat placentiitiin. Jälkeisten pitäisi painaa n. 10 % varsan painosta.

Kaikki siivotaan pois ja laitetaan heinää ja tarkistetaan vedet. Sitten kun paikat ovat taas kunnossa ja itsekin siistiydytty, on aika lypsää varsalle ensimmäiset hörpyt ternimaitoa. Imemisrefleksi on jo vajaan puoli tuntia vanhoilla varsoilla.

Olen jo vuosia tehnyt varmuudeksi niin, että tarjoan varsalle tuttipullosta maidon. Joku eläinlääkäri on myös sanonut, että ensimmäisen vuorokauden aikana varsa tarvitsee ainakin 1, 5 litraa maitoa, joten lypsämällä varmistan sen, että se myös sen alkumaidon saa. En ole havainnut tämän haittaavan varsan oppimista tissille – kyllä ne sinne hamuavat heti kun jalat alkavat kantamaan. Jos varsa on pirteä ja hamuilee jo ensimmäisten tuntien aikan itse tissille, niin en lypsä kuin sen pari pullollista maitoa , joka on n. 0,5l. Mutta jos vähänkin näyttää että maidonsaanti on niukkaa ja hankalaa, lypsän emää niin kauan kuin varsa osaa jo varmasti itse mennä.

Markkinoilla on testejä joilla voi mitata vasta-aineiden määrän, jos epäilee, saako varsa vasta-aineita tai onko emällä niitä riittävästi. Yleensä nuo testit kannattaa tehdä vasta kun ainakin ensimmäinen vuorokausi on kulunut ja varsa on jo jonkin aikaa saanut maitoa. Jos emä on hyvämaitoinen, kannattaa ternimaitoa lypsää pakkaseen varstoon, sillä se säilyy kyllä vuoden hyvänä.

Monen monta asiaa voi mennä vinoon ja muuttua äkkiä hätätilanteeksi, mutta tärkeintä on, että kun varsomisesta on kulunut 2 tuntia, jälkeisten pitäisi jo olla irronneet, 4 h varsalle maito ja sitten 6h ensimmäinen kova ”pikipaska” ulkona.

Emän vointia on hyvä tarkkailla ja jos jälkeiset eivät ala irrota muutaman tunnin sisällä, soitto eläinlääkärille kannattaa. Emää voi käyttää ulkona, jolloin se juoksee ja hermoilee varsansa perään ja aiheuttaa kohdun supistelun ja tämä jo saattaa irrottaa jälkeiset. Muuten siihen tarvitaan oksitosiinia, mutta missään nimessä niitä ei pidä mennä repimään, koska kohdun limakalvo voi vaurioitua ja estää uudelleen tiinehtymisen. Pahimmassa tapauksessa voi seurata hengenvaarallinen myrkytystila.

Varsan enaimmäisessä ulostamisessakin voi esiintyä ongelmia, koska pikipaska on erittäin kova ja kuiva mötikkä peräsuolessa. Joskus tarvitsee apua, jolloin ruokaöljy tai vaseliini ovat hyviä pehmittäjiä, toiset käyttävät ihmisten peräruiskeita. Varovasti sormella voi kaivaa mötiköitä ulos ölyn avustuksella ja tavallisesti varsa saa jo itse työnnettyä suolen tyhjäksi. Virtsaaminen on myös hyvä nähdä että kaikki tulee oikeasta reiästä ulos eikä kerry vatsaonteloon.

No niin, nyt ovat tämän kevään varsat onnellisesti maailmassa ja puhutaan toisella kertaa sitten mitä jalka-asentovirheitä ja ongelmia voi esiintyä.