Lumet ovat häipyneet vauhdilla ja routa alkanut hiljalleen sulamaan. Aitatolpat kaatuilevat nyt itsekseen ja tarhojen purku on alkanut, tosin vielä ei uusia tolppia saa kovin syvälle. Pintojen kuorinta perälevyllä onnistuu niissä tarhoissa, joissa on vielä kantavuutta, mutta savisimmissa kohdissa traktorilla on turha mennä surppaamaan pohjia, kun ei siellä liejussa erota lantapaikkoja. Pikkuhiljaa vähitellen kun ottaa tarhan kerrallaan käsittelyyn, niin eiköhän nämä syksyyn mennessä tule taas kuntoon.
Traktorin hydrauliikkapumppu vetelee viimeisiään, joten tuli tilattua siihen uusi pumppu jotta saisi vähän ärhäkkyyttä lisää etukuormaajaan. Joskus aikoinaan tuli myös tehtyä hankinta pylväskairalle, jolla puhelinpylväitä on kairattu maahan ja se on ollut hyvä ostos. Maaperästä riippuen sillä saa kaivettua maahan syvän kolon niin pitkälle kuin varessa on mittaa (2m), mikäli ei kallio ole vastassa. Siinä on monta iltaa vierähtänyt poraillessa koloja maahan. Sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin jysäyttää tolppa maahan. Helppoa kuin mikä.
Myös hevosille on tullut aika vaihtaa kesäpopot jalkaan.
Ei tarvitse enää pelätä hokinpolkemia ja paikkailla kantapalloja. Kuvassa Likely Storylle on laitettu uudet kengät alle:
Hevosissa virusta ja rokotteiden hyödyllisyydestä
Yksikään kevät ei suju ilman, etteikö jonkinlainen virus olisi kiusaamassa meitä. Osassa hevosissa on kuumetta, osa on kuumeeton mutta räkäinen ja osa tämän lisäksi yskii. Osa on saanut lääkityksen antibiootteineen ja limaa irrottavine lääkkeineen ja osa sairastaa taudin ilman droppeja.
Selkeästi voimakkaammin ovat reagoineet viime kesän varsat ja sitten muu nuoriso, 2- 3- vuotiaat, joilla ei ilmeisesti vielä ole niin suurta vastustuskykyä, ja joita ei ole ehditty rokotella niin monta kertaa kuin näitä vanhempia veteraaneja.
Usein minulta kysytään että onko näistä rokotteista hyötyä, joita Hippos on määrännyt pakollisiksi, jotta saa kilpailla. Jaa-a, tuohon on vaikea selvää vastausta antaa, koska aivan selkeästi ne hevoset, jotka ovat saaneet rokotteen jo useamman vuoden ajan tehosteineen sairastavat taudin lievänä, jos ollenkaan. Tosin sairaus voi olla myös niin piilevä, ettei välttämättä edes verikokeissa ole silloin poikkeuksia.
Toisaalta tässä on ongelmana se, että jos asiaa ei havaitse kunnolla, niin sitä voi erehtyä ajamaan startin tai rankemman treenilenkin. Sykemittariinkaan ei aina ole luottamista. Myös kuumeen nousu kymmenyksellä ei kerro oikeaa tilannetta. Ainoa luotettava keino todeta hevosen terveys olisi kurkunpään ja keuhkoputken tähystys, mutta ainahan se ei ole mahdollista, eikä tarkoituksenmukaista.
Sellainen hevonen, joka on ollut jo pidempään hoidossa ja on oppinut tuntemaan sen tavat ja olemuksen, niin pienikin poikkeus käyttäytymisessä kertoo aika hyvin, että nyt ei kaikki olekaan kunnossa.
Pienten varsojen rokotus
Toinen asia, joka kiinnostaisi enemmänkin on tuo pikkuvarsojen rokottaminen – joko heti emän alla vai vasta sitten kun kilpailukentät alkavat kutsua. Tässä kyseessä siis pelkästään influenssarokotteet, tetanus on hyvä antaa heti pienenä.
Minusta olisi aina parempi jos hevonen kuitenkin sairastaisi rauhassa kausivirukset ilman antibiootteja, jos suinkin vain mahdollista. Nuorena oireet ovat voimakkaat, mutta iän myötä lievenevät vastustuskyvyn lisääntyessä. Viruksilla on taito muuntautua aina vaan tehokkaammiksi ja vaarallisimmiksi ja antibioottien käyttö lisää vain resistenttien määrää.
Vaikka lääketeollisuus yrittää ennakoida seuraavan vuoden viruskannan tyypin ja kehittää siihen täsmäiskun, niin virukset ovat kuitenkin aina edellä. Joka vuosi syntyy uusia superviruksia, joihin ei tehoa kohta mikään. Hevosen saadessa sairastaa rauhassa tautinsa ja parantua oman elimistönsä taistellessa ja nujertaessa häiriötekijät, ei näitä superviruksia pääsisi kehittymään. Ja hevoselle kehittynee jonkinlainen immuniteetti seuraavaa hyökkäystä vastaan. Aikaahan se vie ja kärsivällisyyttä kysyy omistajaltaan, mutta kaikki hevoset niistä ovat toipuneet tavalla tai toisella. Voin olla toki väärässäkin, rokotteilla on paikkansa kun on pahemmista taudeista kyse, mutta tyypillinen influenssavirus ei sitä ole.
Ikäluokkahevosten ollessa kyseessä, on jo selvää ettei hevosella olisi varaa sairastella. Herpesviruksen torjuntaan rokotukset olisi tehtävä kolmen-neljän kuukauden välein. Ja juuri tuossa ikävaiheessa hevoset ovat alttiimpia taudeille – varsinkin kun kyseessä on huippuunsa treenattu kilpaurheilija.
Muistelen tässä kuitenkin aikaa 10- 20 vuotta sitten – silloinkin virukset kiersivät ja hevoset sairastelivat aikansa, mutta jotenkin on viime vuosina alkanut huolestuttamaan, miten usein tauti iskee kohdalle. Harvemmin on vain kerran vuodessa selvitty, vaan toinen aalto on yleensä siinä alkusyksyllä, kun ilmat alkavat viiletä. Kyllä silloinkin 20 vuotta takaperin hevosilla kierrettiin ympäri maata ja rajan takaa tuotiin hevosia ihan kuin nykyisinkin. Rokotuspakkoa ei aina ole ollut ja hevosilla ajettiin kilpaa, kun ne olivat terveitä ja sitten olivat sairastauolla kun tilanne sitä vaati.
Eilen 11.4.17 Kokkolan Pekka, kunnanlääkäri, käväisi ruunaamassa erään oripojan ja muutama hevonen sitten sai rokotteen samalla. Nyt vain on toivottava, ettei mitään haittavaikutusta ilmene ja päästäisiin jatkamaan lenkkeilyä ja sarjojen suunnittelua tavoitteiden mukaisesti!