Nyt on viime päivityksistä kulunut aikaa , vuodet ovat vierineet ja maailmalla tapahtuu asioita joita ei ikinä olisi uskonut edellisen tarinoinnin aikoihin. 

Täällä Kaipiaisten Kuoppalassa  elämä jatkuu kuin ennenkin,  omalla painollaan hevostellen ja arkisia askareita touhuten. 

Jospa aloittaisin kertomalla mitä kuuluu tammarintamalle ja siemennysten onnistumisesta. 

Viime vuosina on ollut epäonnea varsomisten ja tiinehtyvyyden suhteen.  Zante Laukko jouduttiin lopettamaan varsan virheasennon vuoksi ja vaikka koko yö yritettiin eläinlääkärin kanssa saada varsaa ulos ja säästää emän henki niin lopulta oli nostettava kädet ylös ja antaa viimeinen piikki. 

Tuleskan varsominen onnistui hyvin, mutta seuraavana aamuna se alkoi kipuilla ja matka Viikkiin alkoi pikaisesti varsa mukana. Tuleska jäi sinne lääkäreiden hoiviin ja todettuaan että suunta ei ole parempaan päin menossa päädyttiin eutanasiaan. Ruumiinavauksessa todettiin paksusuolen kiertymä jota ei olisi edes leikkauksella saatu korjattua.  Tuleskasta jäi sitten 18 tuntisena tammavarsa orvoksi , Onnelis, ja samalla kotimatkalla haettiin varaemo, joka ei kylläkään huolinut varsaa itselleen viikon yrittämisenkään jälkeen. Täällä meillä kotitallissa oli Huotarin Timon  tamma Tureliinu, joka oli varsonut pontevan orivarsan Välähdyksestä jo kuukautta aikaisemmin ja pienen hienosäädön myötä Tureliinulla olikin kaksi hevoslasta, Tiori ja Onnelis, hoidettavana sen kesän ajan. Ja täytyy kehua kuinka hyvin Liinu varsansa hoiti, maitoa riitti kumpaisellekin ja minä sain huokaista helpotuksesta Onneliksen selviytymisen osalta.                           

  Hulmuskan varsa puolestaan ilmaantui kuolleena takajalat edellä, eli väärinpäin ja vaikka aikaa ei kulunut mahdottomasti ennenkuin varsan sai kokonaan ulos vedettyä, mitään ei ollut tehtävissä. Emä itse onneksi säilyi ehjänä ja nyt vihdoin viimein  se on kantavana orista Camri. Hulmuska saa Regumatea iltaisin  4 ensimmäisen tiineyskuukauden ajan ja toivottavasti ensi kesänä syntyy varsa kaikinpuolin onnistuneesti ja elävänä. 

Sabiina on nyt välivuosien jälkeen varsonut onnistuneesti tamman Costellosta ja jäikin heti varsakiimaan siemennettynä kantavaksi orista Camri.     

Veerastiinan kanssa ei onnistunut tänäkään kesänä. Se oli Stall Blombackan tarkassa hoivauksessa koko kesän ja jäikin tiineeksi , mutta varhaisloi kaksostiineyden vuoksi. Se jäikin uudelleen tiineeksi mutta taas sama ongelma ja päätinkin että yritetään ensi kesänä vielä viimeisen kerran jospa ne follikkelit eivät olisi niin innokkaita kypsymään yhtäaikaa. Veerastiina viettää talven ratsastuskoulussa opetushevosena ja näyttää siltä että niin ratsastajat kuin itse hevonenkin nauttii tekemisestään.   

Kilpailupuolella Camriina on ylittänyt varovaisetkin toiveet moninkertaisesti. Tamma on venynyt vastuksen mukana  ja parantanut ennätystään joka kerta. Nyt viimeksi Lappeenrannassa nopeus ei enää riittänyt paremmilleen, mutta katsellaan nyt vielä parisen starttia ennen pidempää treenitaukoa.     

Nuppolan Pyry on viettänyt poikien kesän kaverinsa Säpiseen kanssa. Syöden ja makoillen , välillä paarmoja tai kärpäsiä huiskien. Ihmetellen muiden menoa ja hyörintää. Tätä kirjoittaessa kesälomafiilis alkaa olla takanapäin ja työnteko aloitettu kilparadoille paluuta varten.  Mahdollisesti syyskuun lopupuolella Pyryn kohdalla aloitellaan ja tarkoitus olisi päästä ajamaan kilpaa säännöllisesti kevääseen asti.