Suomessa hiihtolomaviikolla monella perheellä on tapana lähteä joko laskettelemaan tai hiihtämään mummolaan – joka tapauksessa sukset ja monot liittyvät läheisesti vapaa-aikaan. Itse lähinnä istuskelen suksien päällä ja käyhän se maisemien katselu näinkin, työ ja huvi samalla kertaa.
Suksikärryt ovat olleet ahkerassa liikkeessä, minä pysyn lähinnä paikoillaan. Omakohtainen hiihtokokemus läheisellä pururadalla joskus 20 vuotta sitten päättyi nolosti kierroksen jälkeen totaaliseen uupumiseen, naapurin mummotkin painelivat ohi luistellen sirosti, kun minä ähräsin yhden työnnön eteen ja kaksi taakse – totesin että pääsen kävellenkin nopeammin kuin suksien, mutta se siitä. Sen koommin olen pysytellyt hiihtolajien harrastuksesta erossa.
Mutta hevoset pistelevät puhtaassa ja pehmeässä lumessa lennokasta ravia ja kärryt liukuvat sujuvasti perässä. Suomenhevoset ovat taas saaneet reen peräänsä. Nautitaan nyt täällä etelässä näistä lumista mitä on, maaliskuu on vielä yleensä lumikuukausi, huhtikuussa alkavat jo monessa paikassa kevätkylvöjen suunnitteleminen. Vielä ei jaksaisi ajatella kevätkiireitä ja niitä töitä mitä kesä tuo tullessaan.
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa miettimään sulhasehdokkaita tammoille ja karsia joukosta pois tammat, joita ei astuta. Varsomiskarsinoiden pesut ja huollot sekä varsatarhojen uusiminen olisi nyt ensimmäisenä otettava työn alle.
Tarhojen uusimisesta
Tarhojen uusiminen alkaa heti kunhan routa sulaa, jokunen tolppa pysyy pystyssä lähinnä poikkilankkujen avulla. Iänikuinen ongelma on, kun sähköt eivät kierrä riittävästi ja sitten jos seassa on yksi rymyville joka riekkuu eristimet suussa, niin sen tietää että kohta missään ei kulje sähkö, eikä suuremmin ole lankojakaan tallella.
Naapuri kaatoi kuusiaitansa tontin rajalta ja sain viedä havut tarhoihin. Jokaiseen tarhaan tuli sitten kipattua traktorikauhallinen kuusenoksia havuineen. Nyt kun olisi ihan luvan kanssa suotavaa, että pistelisivät sitä puuta poskeensa, niin eipä tunnu ensimmäisen päivän jälkeen enää maistuvan – se puhelinpylvään tolppa maistuu ilmeisesti paremmalta.
Haaveena onkin ollut vaakasuorat ja valkoiset lankkuaidat, jotka eivät länkistele eivätkä notku mihinkään suuntaan, mutta taitaa olla mahdottomuus. Ainakaan sinne ei sitten hevosilla olisi asiaa, joten luultavasti perinteinen tervaus saa tälläkin kertaa riittää. Katsotaan nyt minkälaista aitaa sitä tällä kertaa kokeilisi.