Ei Kymenlaakson alueelle ainakaan tammikuu lumituiskua tuonut, jospa helmikuu alkaisi olla sään puolesta vähän almanakan mukaisesti talvikuukausi ja satelisi rekikelien verran lunta maahan. Talitintit laulavat jo iloisesti, joten kevään tuntua on ilmassa, valon määräkin on lisääntynyt huomaamatta.

Kilvanajoja jo tuossa aloiteltiin sen kummoisemmin menestymättä, mutta maaliin yleensä päästiin. Kun aloittelevalla hevosella aloitan kilvanajot, niin oikeastaan harvemmin pystyn sanomaan, että onko se hevonen minkälainen taistelija ja miten se suhtautuu tiukan paikan edessä. Vaikka niitä kilometrejä on kuljettu ja sitä ryhmässä juoksemista harjoiteltu, niin se itse kilpailuhetki on kuitenkin arvoitus ja miten se hevonen siihen suhtautuu.

 

Monesti näkee jo parin-kolmen kilpailukerran jälkeen, mitä se hevonen tuumaa aina kilpailumatkoista katoskäyttäytymiseen, kun hälinä lisääntyy ja hevosia ihmisineen alkaa virrata paikan päälle. Toisille se matkustelu jo tuottaa vaikeuksia ja se taas vaikeuttaa ravinnonsaantia, mikäli hevonen jännittää, eikä malta syödä tai juoda kunnolla. Se taas usein aiheuttaa ongelmia jatkossa, jos hevonen on kovasti stressaavaa tyyppiä. Senpä takia ne ensimmäiset alkustartit olisi tärkeitä, että kaikki sujuisi ilman kommelluksia ja olisi aikaa lämmitellä ja tehdä tarvittavat jälkihuollot rauhassa.

 

Starttien myötä vaatimukset sitten kasvavat ja hevoselta kysytään tietynlaista kovuutta sekä hermoja, jotka mielestäni kyllä ovat suurelta osin sisäsyntyisiä ominaisuuksia. Ihminen on toki merkittävässä roolissa vaikuttamassa hevosen olemukseen ja hevonenhan vaistoaa herkästi omat mielenliikkeemme, mutta oikeastaan siihen itse kilpailutilanteeseen, jossa vaaditaan sitä extralujuutta ja taistelutahtoa – siihen tarvitaan myös hyvän kunnon lisäksi luontoäidin omia geenejä.

 

On olemassa sanonta, että ”toiset syntyvät voittajiksi ja toiset seuraajiksi” ja valmentajan tehtävänä on sitten löytää ne kanavat millä sen voittajahevosen lahjat saadaan esille. Unohtamatta kuitenkaan niitä tasaisempia puurtajia, jotka kyllä yrittävät sen minkä kykenevät ja enempään ei voi vaatia.

 

Näissä mietteissä tutkailen kevään kilpailukalenteria -lähinnä alasarjojen tarjontaa- ja lähialueen radoilta.

 

Kevättä kohden, aisaremmejä kiristäen,

C