Tämän vuoden keliolosuhteet ovat olleet haasteellisia kaikinpuolin niin maanviljelijöille kuin meille talliyrittäjillekin. Onneksi viljat saatiin puitua ajoissa ja heinäsatokin onnistui kiitettävästi.

Olkipaaleja ei sitten tarvinnut enää miettiä että kerätä vai ei, sillä siitä piti huolen monen päivän sadejaksot. Samoin kyntöpuoli on vaiheessa, eikä pellolle ole mitään asiaa traktorilla. Sama ongelma on tarhojen pohjissa. Tällaisia vesimääriä ei maa jaksa imeä, eikä salaojitukset tuo pelastusta kuratarhoista.

Ajotiet ovat taas pysyneet hyvinä. Toisaalta iltojen pimetessä on oltava armollinen myös itselleen ja hyvällä omallatunnolla voikin syventyä mielenkiintoisen kirjan ääreen ja kuunnella ulkona ropisevaa vesisadetta. Näin iän karttuessa asioihin osaa suhtautua rennommin, ja jos jonkin asian tekeminen ei nyt aivan välttämätöntä ole juuri pahimman ilman sattuessa, niin päivä se on huomennakin. Ja aina kuppi kuumaa teetä ja suklaata auttaa jaksamaan pahimman kaamosmasennuksen yli.

Hevosrintamalta positiivisia kuulumisia

Mutta hevosrintamalla on myös mukavia asioita tapahtunut. Hulmuska on juossut tasaisesti ja sitkeästi keikkunut kärjen tuntumassa. Lahden voittojuoksu meni myöskin täpärälle mutta lämmitti mieltä erityisesti koska tamma vastasi halukkaasti rinnalle pyrkineelle kilpatoverilleen.

Samaten Hulmuskan otteet alkavat olla nyt muutenkin tasaantumaan päin, ja se osaa ottaa matkustamisen rennommin sekä keskittyy paremmin ennen starttia tulevaan koitokseen. Ruoka maistuu ja mieli on virkeä. Tosin nyt rahaa on jo jokunen tonni, jolloin vauhtia pitäisi alkaa löytyä lisää. Talvella ehkä pärjää tasaisemmilla juoksuilla mutta keväällä on jo tilanne eri.  Löytyykö siltä tarpeeksi kovaa luonnetta ja löytyykö vauhtia enemmän jäänee nähtäväksi ensi vuoteen.

Erityisesti iloinen olen tamma Zavenuen saamisesta kilparadoille. Tämän hevosen kanssa on ollut monet kerrat hilkulla, että olisin nostanut kädet ylös ja tilannut ajan teurastamolle.

Luonne on liian tulinen ja hankala kaikin tavoin, ehkä nyt syksyn tullen asiaan vaikuttaa myös se että kiimat eivät vaivaa, voihan olla että kevätauringon näyttäytyessä samat volinat ja ulinat ovat taas riesana ja mikään ei tunnu miellyttävän. Mutta nyt ainakin olen tyytyväinen että ei tullut annettua periksi ja tarkoituksena on  ajaa kilpaa talvikausi mikäli terveenä pysyy.

Kouvolan voitto Zavenuella ei nyt ihan oppikirjojen mukaan mennyt, ja meille olisi rahasijakin ollut jo huippusaavutus. Säännöt kuitenkin olivat meidän eduksi kun taas kaverille harmittavasti sijaa pudotettiin hopealle.

Uskon vahvasti että kunhan tämä tamma saa lisää itsevarmuutta ja luottamusta, ei tuo viimeiseksi voitoksi jää.

Varsat alkavat olla hyvällä mallilla, ajolenkkiä on pidennetty nyt viiteen kilometriin ja pikkuhiljaa lihaksisto kehittyy ja kunto kasvaa. 

Kuluneen vuoden saldo

Tässä kun mietin tätä kulunutta vuotta, niin eipä sitä ihmeempiä asioita hevosrintamalla tapahtunut. Aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Sitähän tämä elämä nyt suurimmaksi osaksi on. Rutiinia.

Jotain uutta aina joskus yrittää keksiä, mutta miltei sitä samanlaista tavallista arkielämäähän tämä on. Onni koostuu pienistä asioista kunhan sen osaisi huomata. Virheistä tulee ottaa opiksi eikä toistaa uudelleen.

Kaikille teille, jotka olette väsähtäneet tähän pimeään vuodenaikaan toivotan voimia jaksamiseen ja löysäämään pipoa. Kyllä se kaunis lumisadekin joskus peittää taas maan ja kevätaurinko valaisee, ja kohta on taas käynnisteltävä ruohonleikkuria, kun nurmikko pitää ajaa siistiksi.

Seuraavaan kertaan!